Minnes jännitys katosi? Kuin tuhkatuuleen, kun neljän tunnin päästä 10.1.10 jää vain historiaan ja savuna ilmaan :-) Niin on sitten Kajaanin KV:kin käyty läpi tyytyväisin tuloksin. Nanook oli EH3, tuomarina Tino Pehar.
Viime yönä sitä ei sitten tullutkaan nukuttua ainakaan paria tuntia enempää. Illalla tuli kukuttua pitkään ja sitten kun sitä nukkumista yritti, ei siitä tullut mitään. Tuli siinä laskettua "vai niin, 5 tuntia heräämisen.. katos 4,5 tuntia heräämiseen.. alle 4 tuntia niin olis oltava jo ylhäällä!" Tuli siis pyörittyä ja mietittyä seuraavaa päivää ja jossakin vaiheessa pomppasin leikkaamaan koiranmakkaraa, kun ei unikaan tullut. Sitten kun taas nukkumista yritti, jokin outo asia talon sisällä piippasi jatkuvasti ja sekös häiritsi ja piti sitten etsiä syytä sillekin. Tuntui, kuin silmät olis ollut auki kun puhelin soi 4.30. Siinä sitä pompittiin ylös kahville peiton sisässä, sisällä kun oli yön aikana laskenut lämpö +15:een. Viideltä sitä oli jo ulkona lenkillä Nanookin kanssa. Pimeässä otsalampun valossa käveltiin tiellä ja järvellä ja oli melko kylmä! Sitten harjaus ja hieman harjoittelua ja valmistautumaan lähtöön. Oltiin siinä kahdeksalta Pallohallilla ja olihan Nanook hieman autosta tultuaan ihan "mitä mitä, koiria!" Mutta ei yrittänyt vahvasti kenenkään luo vaan vilkuili hihnan päästä vastaantulevia. Heti kun pääsin koirien ovesta sisään, huomasin jonkun huskyn, jonka omistaja huikkasi ilmoittautuessaan koiransa kanssa "onko tuo Nanook?" Juu on se, vastasin ja sitten teki mieli kysyä "mutta kukas itse olet?" Se jäi tekemättä ja kehän laidalla selvisi, että huskynomistaja oli Sari, Jääsilmän Blazing Priden omistaja, jonka kanssa oltiin joskus laiteltu sähköpostia. Leimu olikin hienosti ERI1 PU3 SERT sekä Royal Caninin ROP- juniori, onnea siis ensimmäisestä sertistä! Kehänlaidalla olikin sitten odottamassa Jääsilmän Northern Silver "Saaga", joka on siis Nansun sisko. Jotenkin sen pystyi huomaamaan koirien elekielestä, että ne tunsivat toisensa. Joka tapauksessa varsinkin Nanook oli ihan onnessaan! Saaga oli EH2, jos oikein käsitin. Ennen kehään menoa tapasin myös upeiden Dimmun ja Kurkon omistajan Katin, jonka koirat sain käydä myöhemmin katsastamassa ja meitä olikin pieni huskyjengi koolla :-) Kaiken kaikkiaan päivä oli hyvä ja Nanook käyttäytyi paremmin, kuin kuvittelin. Kiitos!
Mutta virta ei hävinnyt minnekään, joten käytiin illasta treenimässä reilun kahden kilometrin pituinen lenkki ja sai omistaja jälleen kyytiä. Olen niin ylpeä koirastani! Minulla on myös hyvin salainen idea, jota aloin tänään pikkuhiljaa toteuttaa Remun kanssa.. Olenkin ilkeä ja pidän suunnitelman omana tietonani ;-)
Alla Tino Peharin arvostelu Nanookista:
"9 kk. Hyvät mittasuhteet. Hyvä pää ja yleisilme. Oikea ylälinja. Hännän tyviasento saisi olla parempi. Hyvät kulmaukset, mutta vähän lyhyet lavat. Askeleet saisivat edessä olla pidemmät. Hyvä turkki."
Tosi hyvinhän se sitten meni! Mä en tajunnutkaan, että Nano on vasta niin pieni...
VastaaPoistaJännittää jo Vinhan ekat mätsärikäynnit, mä meinaan tiedän että sen pitäis saada paljon enemmän harjoitusta tilanteista, joissa on muitakin koiria...
t. Mira & Rinja & Vinha