Hei vaan, tultiinpa tossa pari tuntia takaperin agilitytreeneistä vol. 1! Treenit olivat tosiaan ensimmäiset Nanookille ja mukava oli, kun sai omaan tahtiin kokeilla esteitä ja oli pari apuria mukana :) Tilat oli omalaatuiset (perunakellari), mutta esteet hyvälaatuisia ja tilan hiekkapohja hyvä. Nanook meni hienosti esteet (kun eihän niissä sinänsä kovaa haastetta ole). Puomi oli sellainen jossa tyssäsi! Aikaa meni, kun yritin houkutella koiraa makupaloin sekä toisen koiran avulla menemään siitä ja ku tosiaan oltiin kolmestaan Satun ja Ronjan kanssa treenaamassa niin nekin sitten avittivat pitämään koiran puomilla. Eihän siitä oikein mitään tullut niin purettiin estettä hieman, niin että puomin lauta oli maassa ja Nanook sai kävellä sitä sitten maata pitkin. Nostettiin sitä vähän ylöspäin eikä siinäkään ollut ongelmaa, mutta paniikki iski, kun puomi nousi jyrkästi. Lopetin treenit palkkaukseen puomilla olemisessa, jolloin se oli matalalla ja hyvä niin, ettei jäänyt kammoa seuraavaa kertaa varten. Sillä mehän ollaan vielä oikeita puomimestareita jokin kaunis päivä! ;) Putkeenkin sain koiran melko helposti, tosin tulos seuraava: koira keskellä putkea ehtimässä makupaloja ja omistaja huutelemassa armottomasti toisessa päässä.
Mutta joka tapauksessa kiva oli välillä vaihtaa maisemaa ja käydä tutustumassa paikkaan ja hieman aloitella agilityä :-)
By the way, Naamakirja alias Facebook heitti meille seuraavanlaisen näyttelyarvostelun: "Esittäjä lentää koiran perässä kuin nahkalappu tuulessa." Toivottavasti näyttelypaikalla ei sentään havaita lentävää esittäjää koiran vetämänä! Sillä muistutan jälleen, että niihin on 13 päivää!
maanantai 28. joulukuuta 2009
sunnuntai 27. joulukuuta 2009
Pakkaskuulumisia
Heipshaukkuu pitkästä aikaa!
Minäpäs oon ollut laiska, kun on jäänyt blogin päivittäminen kokonaan. Tosiaan, muutin blogin ilmettä hieman talvisempaan muotoon, kun nyt uskaltaa sanoa, että talvi on tullut. Lumimyräkät ovat ainakin toistaiseksi ohi ja meillä täällä Pohjois- Savossa on mukavasti lunta. Aikaisemmin kerroin Ranesta ja suunnitelmista hiihtää Ranen ja Nanookin kanssa, joten sananen siitäkin! Rane oli ainakin innostamassa Nansua vetämään, mutta kun koirien nopeusero on huomattava, se jäi siihen että Rane yritti juosta minun vierelläni ja Nanook juoksi ihan edessä. Ei siis ollut kovinkaan hyvä tuo husky + jämy- yhdistelmä.. :D
.. Mutta ei meidän hiihdot siihen ole jääneet! Sulan maan aikana mentiin suht usein Nanookin kanssa pyörällä reilun kilsan kerrallaan, ettei into lopu kesken ja nyt kun lumet tuli, sitä intoa on enemmän! Joka toinen päivä on menty suksilla se reilu kilometri ja tänään mentiin jo kaksi ja kyllä se kannatti, kun ei se into ja kunto loppunut silläkään reitillä kesken. Alkuun kuvittelin Nanon johtajana, kun se kuuntelee minua hyvin ja ymmärtää, mutta nyt tuo on osoittautunut niin voimakkaaksi, vetämään minun painoista ihmistä, että pyöräparin koiraksi tuota luulisi! Mutta no, se onkin monikäyttöinen Nansu :)
Ja monikäyttöinen tosiaan, sillä huomenna lähdetään kokeilemaan agilityä! Ainakin luultavasti. Vielä nyt 19:56 treffit ei ole peruuntunut, eli huomenna lähdetään pienellä porukalla kaupunkiin treenaamaan, kun tänään treenit jäi välistä ja kaikilla on hinku mennä katsastamaan kaupungin treenihalli ja mahdollisuudet. Saa nähdä, millaista siitä tulee, että mitä päästään treenaamaan, mutta kuullut olen että siellä on nyt agilityesteetkin. Toivottavasti huomisesta tulee hyödyllinen treenireissu! Parin viikon päästä meillä on ne ensimmäiset näyttelyt, jotka tosiaan on hallissa, niin jos pääsis Nanook nyt kokeilemaan ensimmäisen kerran elämässään tuota hallissa oloa.
Perjantaina oltiin isän tykönä mökillä ja pakkasta oli -28! Pakkanen ei kuitenkaan estänyt minua menemästä ulos, kun aurinkokin näyttäytyi ja lenkkeiltiin siis jäällä ja metsässä ja sain jotain kuvattuakin, sen verran mitä näpit kestivät kylmyyttä.
sunnuntai 15. marraskuuta 2009
9 piikkiä...
... Sojotti ison sonnin sarvista, kun kaatui tänään tämän syksyn 16. hirveksi mikä tarkoittaa sitä että myös jahti meidän porukkamme osalta on ohi! Hienosti jälleen Ranelle. Tuli siinä sitten kaadon jälkeen surkuteltua, että mitä jos ja kun sitä ei olisi ampunut niin tämä olisi jatkunut. Parempi kai lopettaa ennen kunnon hankea. Ranen työt ei varmaan siihen lopu, kun on tiedossa joitakin porukoita, joilta hirvet puuttuvat, että mikäli yhtään tarvitsevat avustusta niin me ollaan kyllä valmiita. Rane on taas toiminut syksyn erinomaisesti!
Meidän pihamaalta löytyykin nyt kolme koiraa ja yksi varpaidenlämmittäjä tietenkin sisältä. Rane nimittäin tuli meille hieman kyläilemään ja ajateltiin lähteä heti huomenna kokeilemaan potkurointia ja hiihtoa Nanookin ja Ranen kanssa. Tänään kävin kokeilemassa suksia kilometrin lenkin verran Nansun kanssa (kun vihdon löysin ne mökiltä) ja täytyy kyllä sanoa, että onneksi isä on luvannut satsata uusiin suksiin.. Nanookilla kyllä oli intoa, kun siitä on taas jokunen päivä kun viimeksi vedäteltiin ja hyvin kesti juosta alusta loppuun kilometrin. Mutta siihen se varmaan jäisikin tuolla menolla ilman juoksukaveria. Saas nähdä mitä huomenna tapahtuu! Rane on tähän asti ollut ihan hyvä vetäjä ja Nanookilla on huomattavasti enemmän intoa, kun on kaveri mukana. Tänään en viitsinyt heti kokeilla, kun Rane oli juossut aamun metsässä.
Katsellaan, miten Rane pärjää uudessa paikassa. Heti se on vallannut Nanookin kopin, joka onneksi on kaksiosainen, että jospa ne molemmat tajuaisivat siellä nukkua tai toinen joutuu nukkumaan pihalla.
Meidän pihamaalta löytyykin nyt kolme koiraa ja yksi varpaidenlämmittäjä tietenkin sisältä. Rane nimittäin tuli meille hieman kyläilemään ja ajateltiin lähteä heti huomenna kokeilemaan potkurointia ja hiihtoa Nanookin ja Ranen kanssa. Tänään kävin kokeilemassa suksia kilometrin lenkin verran Nansun kanssa (kun vihdon löysin ne mökiltä) ja täytyy kyllä sanoa, että onneksi isä on luvannut satsata uusiin suksiin.. Nanookilla kyllä oli intoa, kun siitä on taas jokunen päivä kun viimeksi vedäteltiin ja hyvin kesti juosta alusta loppuun kilometrin. Mutta siihen se varmaan jäisikin tuolla menolla ilman juoksukaveria. Saas nähdä mitä huomenna tapahtuu! Rane on tähän asti ollut ihan hyvä vetäjä ja Nanookilla on huomattavasti enemmän intoa, kun on kaveri mukana. Tänään en viitsinyt heti kokeilla, kun Rane oli juossut aamun metsässä.
Katsellaan, miten Rane pärjää uudessa paikassa. Heti se on vallannut Nanookin kopin, joka onneksi on kaksiosainen, että jospa ne molemmat tajuaisivat siellä nukkua tai toinen joutuu nukkumaan pihalla.
torstai 12. marraskuuta 2009
Potkuri kesäteloilta
Tänään lähdettiin taas koulun jälkeen lumiseen metsään kera Jonnan ja Vilin. Lorvimikseksihan (että mikä sana :0) se meni, kun molemmilla oli kamerat ja oli pakko pysähtyä kuvailemaan kirmailevia koiria. Tämän jälkeen lähdin mukaan Vilin rokotukselle.
En voinut olla menemättä varastoon kaivelemaan suksiani. Turha reissuhan se oli, kun en niitä löytänyt ja tulin siihen johtopäätökseen, että mökillähän ne ovat. Siellähän sitä tuli lopputalvesta viimeisen kerran hiihdettyä Ranen kanssa. Jotkut sukset löysin, mutta eihän minulla ollut monojakaan. Yritin turvautua mahdottomaan ajatukseen, eli suksien kiinnittämiseen potkuriin, jossa ei ole muovijalaksia. Eihän siitä mitään tullut tietenkään! En siis kiinnittänyt mitään potkurin jalaksiin vaan otinkin reissulle mukaan Nanookin lisäksi Remun, joka ei kyllä vetämisestä mitään ole ikinä ymmärtänyt. Pistin Nansun eteen ja Remun tämän taakse ja kovaa kyytiä mentiin mäen alas ja siitä eteenpäin, mutta käännöskohdan jälkeen tuli stoppi. Varsinkin Remun osalta. Nanook teki melko hyvin töitä, mutta eihän se jaksanut minua ja potkuria yksin vetää niin juoksin sitten itse potkurin vierellä aika paljon. Ennen pihaan tuloa otin pienen lumihankitreenin ja palkitsin sitten koiran iloisella kannustuksella ja irti päästämisellä.
Vein koirat sisälle ja pistin kolmelle hihnat valmiiksi ja lähdettiin joukolla liikenteeseen :-) Katuvalot olivat pieneltä kylältä sammuneet, mutta kyllä kaupan, apteekin ja pankin valot hieman valaistivat aivan kylän pintaa.
Lenkin päätteeksi ruoka ja vesi koirille, Nanook sai tällä kertaa lihaisan hirven luun!
En voinut olla menemättä varastoon kaivelemaan suksiani. Turha reissuhan se oli, kun en niitä löytänyt ja tulin siihen johtopäätökseen, että mökillähän ne ovat. Siellähän sitä tuli lopputalvesta viimeisen kerran hiihdettyä Ranen kanssa. Jotkut sukset löysin, mutta eihän minulla ollut monojakaan. Yritin turvautua mahdottomaan ajatukseen, eli suksien kiinnittämiseen potkuriin, jossa ei ole muovijalaksia. Eihän siitä mitään tullut tietenkään! En siis kiinnittänyt mitään potkurin jalaksiin vaan otinkin reissulle mukaan Nanookin lisäksi Remun, joka ei kyllä vetämisestä mitään ole ikinä ymmärtänyt. Pistin Nansun eteen ja Remun tämän taakse ja kovaa kyytiä mentiin mäen alas ja siitä eteenpäin, mutta käännöskohdan jälkeen tuli stoppi. Varsinkin Remun osalta. Nanook teki melko hyvin töitä, mutta eihän se jaksanut minua ja potkuria yksin vetää niin juoksin sitten itse potkurin vierellä aika paljon. Ennen pihaan tuloa otin pienen lumihankitreenin ja palkitsin sitten koiran iloisella kannustuksella ja irti päästämisellä.
Vein koirat sisälle ja pistin kolmelle hihnat valmiiksi ja lähdettiin joukolla liikenteeseen :-) Katuvalot olivat pieneltä kylältä sammuneet, mutta kyllä kaupan, apteekin ja pankin valot hieman valaistivat aivan kylän pintaa.
Lenkin päätteeksi ruoka ja vesi koirille, Nanook sai tällä kertaa lihaisan hirven luun!
tiistai 10. marraskuuta 2009
The WINTER takes it all
Talvi tuli! ♥ Lunta satanut koko päivän!Kotiin tulin vasta puoli viis, kun meillä oli koulussa pitempi koulupäivä Kuopion reissun takia. Kävin lenkillä ja annoin Nanookin olla pihalla vapaana (jotain hirvenluuta se järsi) ja itse pyörin ja hyörin lumessa sekä tein pari lumilyhtyä kopin päälle! Minusta herää se ainainen lapsi kun lumi tulee :-D
Että pyh niille, jotka valittavat talven ja kylmän tuloa. Etenkin lumen. Loska ei ole hyvä asia, mutta rupesin miettimään lumen hyviä puolia, niitä jotka miellyttävät itseäni!
1. Lumi mahdollistaa valjakkoajon.
Se onkin ehkä tärkein syy! Reen jalakset ei oikeen kulje maalla ja rekikoirat ehdottomasti tarvitsevat lunta työnsä tekoon. Ja se oikea, nimittäin valjakkoajo, voittaa kaiken syystreenin. Kärryt on toki kivat, mutta reki se vasta mahtava on!
2. Jäljet näkyvät lumessa.
Ja minä jos kuka rakastan katsella, että ketä sitä on liikuskellut. En pahemmin jää kengän jälkiä tutkimaan, mutta on aina mukava selvittää, mikä eläin on liikkunut ja milloin. Hirvimetsällä tämä on eduksi.
3. Luonto näyttää aina kauniimmalta lumen aikaan.
Näin se on. Mielipiteensä kullakin, mutta itse en voi vastustaa koskematonta, lumista metsää pakkasella. Vielä kun mukaan tähdet ja kuu (miksei revontuletkin) niin aijai!
4. Lumesta voi tehdä kaikkea.
Kuten minua tänään lapsetti ja taiteilin lumilyhtyjä.
5. Lumesta on apua varsinkin jos janottaa.
Ai epäterveellistä? No, minä olen vielä hengissä! Jos kova jano yllättää niin kätevästi saa lunta maasta.
6. Tässä vois mainita myös moottorikelkat ja sukset reen lisäksi!
Eli nauttikaa ihmiset lumesta, kyllä te kerkiätte kesän auringossakin paistattelemaan :-) Toivottavasti tämä on pysyvä lumi ja sitä tulee lisää!
sunnuntai 8. marraskuuta 2009
Training
Vihdoin oli äiti ostanut puntarin, että tuli mullekin intoa mitata ja punnita Nanook! Mittaus nyt ei tainnut onnistua ollenkaan, mutta jotain 52 cm sain. Painoa on tytöllä 19,8kg!
Kolmelta mentiin jälleen treeneihin, kahden viikon tauko oli tehnyt terää! Nanookilla pysyi kontakti koko treenien ajan ja olin erittäin ylpeä sen suorituksesta. Ohjaajalla oli yks lapsi mukana ja se siinä alussa pyöritteli pari lumipalloo ja tekivät pujotteluradan, joka sisälsi kaksi lumipalloa sekä kaksi pyörivää ihmistä. Aika tiheissä olosuhteissa pujoteltiin ihmisten ja pallojen ympäri ja väliin sitten istuminen. Se meni hyvin! Sitten otin Nanookilla paikallaoloa, kun Eija teki häiriötä Jermun kanssa. Sen jälkeen ryhmätokoa, mm. liikkeestä istumista ja paikallaoloa.
Pitääkin tehdä katsaus meidän tokoliikkeisiin!
Sivulle. Eli perusasento. Hallussa melko hyvin! Alussa opetin koiran menemään suoraan vasemmalle, mutta nykyään aika hyvin kiertää minut ensin ympäri. Se onnistuu sujuvammin kuin että tarvii pomppia itsensä oikealle kohdin. Istuminen ja kontakti hyvä, joskus saattaa tulla siihen liian eteen tyrkylle. Mutta ei ongelmaa.
Seuraa. Meidän ylpeys! :-) Hyvin harvoin ei jaksa muka kiinnostua. Kun tajuaa, että nyt treenataan niin silloin menee myös seuraaminen kaikkine käännöksineen. Myös täyskäännös niin, että koira joutuu kiertämään minut vasemmalle puolelle. Ja seuraaminenhan onnistuu hihnassa että ilman.
Istu. Ehkä eniten treenattu, joten ensimmäisenä tarjoamassa tätä. Treenin alla tuo seuraamisesta heti istuminen pysähdyttäessä, aikaisemmin sekin sujui mutta sitten kuvioihin tuli kaikki muut ja joutuu siis nyt palauttelemaan liikettä Nanookin mieleen.
Maahan. Tämä on melko uusi opittu asia ja hyvin harvoin joutuu enää antamaan vihjettä käsillä. On vielä kylläkin sellaista tahkoamista, että "maahan.. maahan.." kun ei aina heti tajua. Viikon ajan ollaan treenattu liikkeestä maahan menoa ja se on excellent! Rupeaa makaamaan oikein lähelle minua. Seuraavaksi täytyy jättää "paikka" sana pois, kun koiran luota lähdetään. Se pitäisi vaan jäädä siihen makaamaan ellen käske seuraamaan uudestaan.
Seiso. Pennusta asti toistin, joten sujuu hyvin. Seisoo edessä tai sivulla ja treenataan vielä liikkestä seisomista. Alkaa mennä sekaisin istumisten ja maahan menojen kanssa :-D Pysyy myös paikallaan seistessä.
Paikka. Hyvin hoksii, oli sitten istumassa tai makaamassa. Tai jopa seisomassa. Enemmän pitäisi vaan treenata häiriötekijöiden kanssa.
Tule. Luoksetulo suoraan. Ongelmana oli se kun luokse tullessa istui liian sivulle tai muuta, kun en tajunnut alkuun kiinnittää siihen huomiota, mutta nyt yrittänyt korjata sitä ja on hyvin lähellä se suoraan istuminen!
Tässä nyt tuli mieleen nämä perusliikkeet, joita voi soveltaa eri liikesarjoissa!
Jatketaan harjoituksia.
Kolmelta mentiin jälleen treeneihin, kahden viikon tauko oli tehnyt terää! Nanookilla pysyi kontakti koko treenien ajan ja olin erittäin ylpeä sen suorituksesta. Ohjaajalla oli yks lapsi mukana ja se siinä alussa pyöritteli pari lumipalloo ja tekivät pujotteluradan, joka sisälsi kaksi lumipalloa sekä kaksi pyörivää ihmistä. Aika tiheissä olosuhteissa pujoteltiin ihmisten ja pallojen ympäri ja väliin sitten istuminen. Se meni hyvin! Sitten otin Nanookilla paikallaoloa, kun Eija teki häiriötä Jermun kanssa. Sen jälkeen ryhmätokoa, mm. liikkeestä istumista ja paikallaoloa.
Pitääkin tehdä katsaus meidän tokoliikkeisiin!
Sivulle. Eli perusasento. Hallussa melko hyvin! Alussa opetin koiran menemään suoraan vasemmalle, mutta nykyään aika hyvin kiertää minut ensin ympäri. Se onnistuu sujuvammin kuin että tarvii pomppia itsensä oikealle kohdin. Istuminen ja kontakti hyvä, joskus saattaa tulla siihen liian eteen tyrkylle. Mutta ei ongelmaa.
Seuraa. Meidän ylpeys! :-) Hyvin harvoin ei jaksa muka kiinnostua. Kun tajuaa, että nyt treenataan niin silloin menee myös seuraaminen kaikkine käännöksineen. Myös täyskäännös niin, että koira joutuu kiertämään minut vasemmalle puolelle. Ja seuraaminenhan onnistuu hihnassa että ilman.
Istu. Ehkä eniten treenattu, joten ensimmäisenä tarjoamassa tätä. Treenin alla tuo seuraamisesta heti istuminen pysähdyttäessä, aikaisemmin sekin sujui mutta sitten kuvioihin tuli kaikki muut ja joutuu siis nyt palauttelemaan liikettä Nanookin mieleen.
Maahan. Tämä on melko uusi opittu asia ja hyvin harvoin joutuu enää antamaan vihjettä käsillä. On vielä kylläkin sellaista tahkoamista, että "maahan.. maahan.." kun ei aina heti tajua. Viikon ajan ollaan treenattu liikkeestä maahan menoa ja se on excellent! Rupeaa makaamaan oikein lähelle minua. Seuraavaksi täytyy jättää "paikka" sana pois, kun koiran luota lähdetään. Se pitäisi vaan jäädä siihen makaamaan ellen käske seuraamaan uudestaan.
Seiso. Pennusta asti toistin, joten sujuu hyvin. Seisoo edessä tai sivulla ja treenataan vielä liikkestä seisomista. Alkaa mennä sekaisin istumisten ja maahan menojen kanssa :-D Pysyy myös paikallaan seistessä.
Paikka. Hyvin hoksii, oli sitten istumassa tai makaamassa. Tai jopa seisomassa. Enemmän pitäisi vaan treenata häiriötekijöiden kanssa.
Tule. Luoksetulo suoraan. Ongelmana oli se kun luokse tullessa istui liian sivulle tai muuta, kun en tajunnut alkuun kiinnittää siihen huomiota, mutta nyt yrittänyt korjata sitä ja on hyvin lähellä se suoraan istuminen!
Tässä nyt tuli mieleen nämä perusliikkeet, joita voi soveltaa eri liikesarjoissa!
Jatketaan harjoituksia.
lauantai 7. marraskuuta 2009
Hups!
.. Niin mikä välipäivä? Se unohtui täysin, kun saatiin taas idea Jonnan kanssa lähteä lenkille, tällä kertaa Jonnan karhukoira Panda mukana. Otin ihan koirille mukaan pientä purtavaa ja meille cokista. Saatiin sitten pitää pieni tauko!
Ekaksi mentiin sellanen kilsan mutka vaikka pururata olisi vieressä, mutta käytiin Jonnan kautta. Siinä vaiheessa ajattelin ihan vaan taluttaa koiran sinne, mutta minkäs teet, kun toisella on intoa vähän liikaa! Laitoin sen kiinni siis suoraan valjaisiin ja se oli kyytiä :-) Yleistä tietä pitkin painallettiin Jonnan luo, mistä jatkettiin pururadalle ja koko ajan sai koira olla vedossa. Ajattelin laskea kilometrejä, että näkee mikä on Nanookin enimmäismatka tuossa vetopuolessa, että mihin asti sillä riittää sekä kunto että into. No, se ei kuitenkaan tullut selville koska tyttö veti koko matkan! 6 kilometriä! Täytyy sanoa, että joissain paikoissa se veto ei ollut niin päätä huimaavaa, mutta voin olla todella tyytyväinen. Se oli sellainen trekking- reissu, kun reppu selässä oli tosi huono juosta, mutta riitti se vetointo reippaasti kävellenkin ja siinähän sitä vasta joutuu vetämään, kun toinen ei juokse. Ehkä paras reissu näistä Nanookin vetoreissuista. Lenkillä koko ajan toistui minun suustani lause "se vetää vieläkin!" Liekkö uuden koiran seura ja yöllä satanut lumi (!!!) tuonut intoa työhön lisää.
Lenkillä tuli taas seikkailtua omissa haavemaailmoissa ja ruettiin Jonnan kanssa miettimään tulevia koiria. Mulla sellainen ajatus, että seuraavaksi käyttölinjainen huskyuros. Icesmile- huskyista olen rakastunut Vidar ja Freki- nimisiin uroksiin ja miettinyt että josko minun tuleva koirani (sitten joskus) olisi jompi kumpi. Nanook ja Vidar. Nanook ja Freki. Tai vaikka Nanook, Freki ja Vidar ;-) Mutta! Sitten taas riippuen ihan millainen tytöstä tulee, että JOS ja kun sen joskus pennuttaisi, niin olisi myös hienoa kun tulisi sellanen punainen poika sieltä ja sille nimeksi Chinook! Nanook ja Chinook. Aijai. Tällaiset haavemaailmat jälleen tällä kertaa. Minä kun tykkään miettiä koirille nimiä ja itse tykkään just erikoisista nimistä. Tavalliset Musti ja Tessu ei todellakaan iske. Nanook on mulle siitä sopiva, että nimestä löytyy erikoisuutta! Ja tähän tähtään myös tulevaisuudessakin. Nimet tulee olla sellaisia mihin ei kyllästy.
Mutta nyt. Nyt välipäivä, ettei mene tämä homma koiran kiduttamiseksi! Nanookhan täyttää 14. päivä 8 kuukautta niin pitää aloitella rauhallisesti.
Kahvihan tässä jäi juomatta, kun teksti alkoi luistaa. Kuulumisiin!
Ekaksi mentiin sellanen kilsan mutka vaikka pururata olisi vieressä, mutta käytiin Jonnan kautta. Siinä vaiheessa ajattelin ihan vaan taluttaa koiran sinne, mutta minkäs teet, kun toisella on intoa vähän liikaa! Laitoin sen kiinni siis suoraan valjaisiin ja se oli kyytiä :-) Yleistä tietä pitkin painallettiin Jonnan luo, mistä jatkettiin pururadalle ja koko ajan sai koira olla vedossa. Ajattelin laskea kilometrejä, että näkee mikä on Nanookin enimmäismatka tuossa vetopuolessa, että mihin asti sillä riittää sekä kunto että into. No, se ei kuitenkaan tullut selville koska tyttö veti koko matkan! 6 kilometriä! Täytyy sanoa, että joissain paikoissa se veto ei ollut niin päätä huimaavaa, mutta voin olla todella tyytyväinen. Se oli sellainen trekking- reissu, kun reppu selässä oli tosi huono juosta, mutta riitti se vetointo reippaasti kävellenkin ja siinähän sitä vasta joutuu vetämään, kun toinen ei juokse. Ehkä paras reissu näistä Nanookin vetoreissuista. Lenkillä koko ajan toistui minun suustani lause "se vetää vieläkin!" Liekkö uuden koiran seura ja yöllä satanut lumi (!!!) tuonut intoa työhön lisää.
Lenkillä tuli taas seikkailtua omissa haavemaailmoissa ja ruettiin Jonnan kanssa miettimään tulevia koiria. Mulla sellainen ajatus, että seuraavaksi käyttölinjainen huskyuros. Icesmile- huskyista olen rakastunut Vidar ja Freki- nimisiin uroksiin ja miettinyt että josko minun tuleva koirani (sitten joskus) olisi jompi kumpi. Nanook ja Vidar. Nanook ja Freki. Tai vaikka Nanook, Freki ja Vidar ;-) Mutta! Sitten taas riippuen ihan millainen tytöstä tulee, että JOS ja kun sen joskus pennuttaisi, niin olisi myös hienoa kun tulisi sellanen punainen poika sieltä ja sille nimeksi Chinook! Nanook ja Chinook. Aijai. Tällaiset haavemaailmat jälleen tällä kertaa. Minä kun tykkään miettiä koirille nimiä ja itse tykkään just erikoisista nimistä. Tavalliset Musti ja Tessu ei todellakaan iske. Nanook on mulle siitä sopiva, että nimestä löytyy erikoisuutta! Ja tähän tähtään myös tulevaisuudessakin. Nimet tulee olla sellaisia mihin ei kyllästy.
Mutta nyt. Nyt välipäivä, ettei mene tämä homma koiran kiduttamiseksi! Nanookhan täyttää 14. päivä 8 kuukautta niin pitää aloitella rauhallisesti.
Kahvihan tässä jäi juomatta, kun teksti alkoi luistaa. Kuulumisiin!
perjantai 6. marraskuuta 2009
Omistaja- ja koiratreeniä
Joutaa kirjoittelemaan nyt liikuntatunnin jälkeen, kun ei ihan heti jaksa ja malta lähteä pihalle "riehumaan". Se olisi tarkoitus lähteä taas yhteislenkille Jonnan ja Vilin kanssa, kun on huomattavasti kivempaa koirillakin jos ja kun saavat juosta vapaana metsässä. Sekä omistajallekin seuraa!
Eilen oltiin jälleen treenaamassa. Ihan sellainen parin kilometrin juoksulenkki. Kohtuuhyvin meni sekin! Edelleen vaan haaveissa se "oikean" rekikoiran saanti kylään.. Kuopiossahan ajetaan viikonloppuisin Palosen treenejä vaan niihinkin kannattaa luultavasti mennä paremmin sitten lumien aikaan, kun on enemmän porukkaa kasassa ja hirvetkin kaadettu siltä alueelta. Kova hinku olisi jo nyt, mutta ei ole sitten niin varmaa se koiran saanti valjakkoon (vähemmän porukkaa) ja treenit pidetään lähes pimeän aikaan, joten yritetään odottaa..
Meidän Remu on ollut parina iltana kyläkiesillä. En pysty vaan ymmärtämään miten se pääsee irti! Ei pojalle näköjään riitä omistajan kanssa tehdyt liikkumiset. Tässä kylän pinnassa on tosiaan hankala pitää riistaviettistä koiraa irti, varsinkin kun Remu on sieltä pahimmasta päästä. Ei pidä laittaa kylläkään riistaviettisyyden piikkiin vaan ihan sen piikkiin, että tuo ei hyvin pysy pihassa, kun on monenlaista meininkiä muualla. Eri asia se sitten on mökillä. Mutta tosiaan eilen juuri ennen ulosmenoa täti soitteli, että onkohan Remu lähtenyt lainaamaan kirjoja, kun samanlainen koira näytti painelevan sinne päin. Menin takapihalle, huusin koiraa ja se onneksi tuli jostain lähistöltä. Oli aivan onnellinen! Ja syytä olikin, ei nimittäin tapattanut itseään auton alle. Sehän se paha juttu on tuossa irti olemisessa.
Tänään on jo aivan pakko harjoitella toko- liikkeitä Nanookin kanssa. Hävettää ihan mennä sunnuntaina treeneihin, jos ei olla yhtään edistytty! Mutta tauko tekee hyvää. Tässä yksi ilta kävin läpi kaikki liikkeet ja jopa sellainen, mitä oltiin vasta ensimmäisen kerran treeneissä harjoiteltu, onnistui. Nimittäin seuraamisesta maahan meno. Nanook on saanut pienen tauon aikana sulatella liikettä pääkopassaan :-) Ongelmanahan meillä on luoksetulo, mikä onkin aivan ihan oma vika, kun en alun alkaen kiinnittänyt huomiota siihen, mihin koira istuu tullessaan. Nykyäänhän se istuu minun eteen ihan vinoon, mutta on se pikkuhiljaa alkanut korjautua.. Sitä pitää työstää!
Tänään siis liikettä ja treenaamista. Nyt paussia vetolenkeistä! Omistaja ottaa vähän rennosti ja painelee sitten huomenna hirvijahtiin mikäli isä tervehtyy flunssasta.
Hyvää viikonloppua!
Eilen oltiin jälleen treenaamassa. Ihan sellainen parin kilometrin juoksulenkki. Kohtuuhyvin meni sekin! Edelleen vaan haaveissa se "oikean" rekikoiran saanti kylään.. Kuopiossahan ajetaan viikonloppuisin Palosen treenejä vaan niihinkin kannattaa luultavasti mennä paremmin sitten lumien aikaan, kun on enemmän porukkaa kasassa ja hirvetkin kaadettu siltä alueelta. Kova hinku olisi jo nyt, mutta ei ole sitten niin varmaa se koiran saanti valjakkoon (vähemmän porukkaa) ja treenit pidetään lähes pimeän aikaan, joten yritetään odottaa..
Meidän Remu on ollut parina iltana kyläkiesillä. En pysty vaan ymmärtämään miten se pääsee irti! Ei pojalle näköjään riitä omistajan kanssa tehdyt liikkumiset. Tässä kylän pinnassa on tosiaan hankala pitää riistaviettistä koiraa irti, varsinkin kun Remu on sieltä pahimmasta päästä. Ei pidä laittaa kylläkään riistaviettisyyden piikkiin vaan ihan sen piikkiin, että tuo ei hyvin pysy pihassa, kun on monenlaista meininkiä muualla. Eri asia se sitten on mökillä. Mutta tosiaan eilen juuri ennen ulosmenoa täti soitteli, että onkohan Remu lähtenyt lainaamaan kirjoja, kun samanlainen koira näytti painelevan sinne päin. Menin takapihalle, huusin koiraa ja se onneksi tuli jostain lähistöltä. Oli aivan onnellinen! Ja syytä olikin, ei nimittäin tapattanut itseään auton alle. Sehän se paha juttu on tuossa irti olemisessa.
Tänään on jo aivan pakko harjoitella toko- liikkeitä Nanookin kanssa. Hävettää ihan mennä sunnuntaina treeneihin, jos ei olla yhtään edistytty! Mutta tauko tekee hyvää. Tässä yksi ilta kävin läpi kaikki liikkeet ja jopa sellainen, mitä oltiin vasta ensimmäisen kerran treeneissä harjoiteltu, onnistui. Nimittäin seuraamisesta maahan meno. Nanook on saanut pienen tauon aikana sulatella liikettä pääkopassaan :-) Ongelmanahan meillä on luoksetulo, mikä onkin aivan ihan oma vika, kun en alun alkaen kiinnittänyt huomiota siihen, mihin koira istuu tullessaan. Nykyäänhän se istuu minun eteen ihan vinoon, mutta on se pikkuhiljaa alkanut korjautua.. Sitä pitää työstää!
Tänään siis liikettä ja treenaamista. Nyt paussia vetolenkeistä! Omistaja ottaa vähän rennosti ja painelee sitten huomenna hirvijahtiin mikäli isä tervehtyy flunssasta.
Hyvää viikonloppua!
tiistai 3. marraskuuta 2009
Jänis istui maassa, torkkuen...
Se on jälleen lenkki heitetty ja niinhän tässä on aika rientänyt, että se on lähdettävä liikkeelle taas pian. Lenkillä oli pientä actioniakin. Oltiin onneksi kävelemässä 100m päässä kentästä, kun ihan jalan vierestä lähti valkonen jänis. Se oli niin siinä minun kenkien päällä, että kiinni olisin voinut ottaa, mutta siinä vaiheessa katse oli suunnattu sinne missä koira on eikä siinä ehtinyt mitään tehdä, kun tämä syöksyi jäniksen perään ja paluuta ei ollut vaikka kuinka huuteli. Nanook oli ihan jäniksen perässä kiinni ja sinne ne huiteli pusikkoon. Siinä juoksin kentälle ja huomasin koiran haistelevan maata.. Sain huudettua sitten luokse, mutta saisi olla varmempaa tuo luoksetulo! Koira ja sen vietit..Jätän jälleen blogin rauhaan ja siirryn tehtävä nro 10:een, mikä on yhtä kuin Helmin pesu (jahka äiti tulee sen kanssa ulkoa).
Hyvää tiistaita!
Tai hyvää ja hyvää.. Tässä kohdin viikkoa alkaa tuntua mahdottomalta viikonlopun tuleminen, mutta jospa se sieltä tulisi, toivotaanpa vielä että kera valkoisen lumen! Koulussakin ollut tiukkaa kokeiden ja projektitöiden kanssa. Tällä hetkellä pitäisi ollakin tappelemassa ihanan kuntatyön kanssa. Tutkielman kohteeksi valitsin jokunen viikko sitten Sodankylän. Koiravaljakot ja lappinen maisemahan ne olivat ensimmäisenä mielessä, mutta tullut nyt huomattua, että ajatus pitääkin suunnata aivan muualle..
Eilen ja toissapäivänä vedettiin Nanookin kanssa vetotreenit. Hyvin pysyi liina kireällä toissapäivänä, vielä kun matkassa oli Remu (jonka veto tosin loppui puolimatkaan ja sai juosta hihna pannassa kotiin). Huomattavasti toisen koiran seura tuo intoa Nansulle! Eilen meidän matkassa oli Jonna malamuuttipoika Vilinsä kanssa. Koirien nopeusero on huomattava, joten piti meidänkin hieman löysäillä. Oikeastaan eilispäivän suoritukseen en ollut niin tyytyväinen mitä sitä edellisellä kerralla. Kyllä se on todettu, että pitäis saada oppinut rekikoira meidän iloksi muutamaksi viikoksi, niin hoksisi Nanokin, että töitä tehdessä kans tehdään töitä! Napero täyttää parin viikon päästä 8 kuukautta. Ikään katsoen olen kyllä tyytyväinen meidän aikaansaamista treeneistä. Tänään pidetään välipäivä vetämistä. Täytynee lähteä pian päivälenkille metsään ja vetäistä ehkä pienet tokotreenitkin, kun on jäänyt vähemmälle nyt tuo tokoilu.. Yhteistreeneihinkään ei joudettu sunnuntaina, kun tämä tyttö oli hirvimetsällä.
Pienen varpaidenlämmittimen pesu olisi vuorossa tänään. Pitkittynyt taas, piti jo viime viikolla pestä, mutta ainakos sitä tekosyitä keksii sen välttymiseltä, joten tänään se on hoidettava! Saadaan puhdas Helmi sen jälkeen :-)
Mutta tämä painelee nyt kahville ja sitten koirat liikuttamaan, joten se on morjens!
Eilen ja toissapäivänä vedettiin Nanookin kanssa vetotreenit. Hyvin pysyi liina kireällä toissapäivänä, vielä kun matkassa oli Remu (jonka veto tosin loppui puolimatkaan ja sai juosta hihna pannassa kotiin). Huomattavasti toisen koiran seura tuo intoa Nansulle! Eilen meidän matkassa oli Jonna malamuuttipoika Vilinsä kanssa. Koirien nopeusero on huomattava, joten piti meidänkin hieman löysäillä. Oikeastaan eilispäivän suoritukseen en ollut niin tyytyväinen mitä sitä edellisellä kerralla. Kyllä se on todettu, että pitäis saada oppinut rekikoira meidän iloksi muutamaksi viikoksi, niin hoksisi Nanokin, että töitä tehdessä kans tehdään töitä! Napero täyttää parin viikon päästä 8 kuukautta. Ikään katsoen olen kyllä tyytyväinen meidän aikaansaamista treeneistä. Tänään pidetään välipäivä vetämistä. Täytynee lähteä pian päivälenkille metsään ja vetäistä ehkä pienet tokotreenitkin, kun on jäänyt vähemmälle nyt tuo tokoilu.. Yhteistreeneihinkään ei joudettu sunnuntaina, kun tämä tyttö oli hirvimetsällä.
Pienen varpaidenlämmittimen pesu olisi vuorossa tänään. Pitkittynyt taas, piti jo viime viikolla pestä, mutta ainakos sitä tekosyitä keksii sen välttymiseltä, joten tänään se on hoidettava! Saadaan puhdas Helmi sen jälkeen :-)
Mutta tämä painelee nyt kahville ja sitten koirat liikuttamaan, joten se on morjens!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)