Kyyn kohtaaminen

Niin se kesäloma vaan huitelee eteenpäin.. Hellettä on ollut mittarissa hyvin monen päivän aikana lähemmäs +30! Ja juuri kun itse olen töissä. Ei oikeen kannata lämpöhalvausta koirille hommata.

Eilen sattui tapaus nimeltään kyy. Olimme siskon kanssa rannalla aurinkoa ottamassa, kun äitini soitti, että menisimme äkkiä kotiin. Hän oli päästänyt Nanookin tarhasta ja nyt se huitoi jossain pihamaalla. Kyselin siinä sitten, että mitä varten piti Nanook päästää vapaaks, niin sain jotain selkoa että kyy oli ollut tarhassa! Äiti ei tiennyt oliko se purrut koiraa, mutta itselle tuli siinä vaiheessa jo hätä.

Menimme sitten kotiin ja kutsuin koiran luokse ja kappas, kaksi pistettä kuonossa ja turvotuskin oli jo alkanut! Annoin siinä sitten ensiavuksi kyytabletin ja pidin koiraa paikallaan. Pian alkoi koirakin vain muuttua yhä rauhallisempaan suuntaan.. Soittelin eläinlääkäreille ja kun kylän oma ell. oli jäänyt eläkkeelle, oli lähin tämän alueen päivystävä 100km säteellä. Siskon ja koiran kanssa lähdettiin heti matkaan ja Nanookin kuono sen kuin turposi..

Päivystyksessä Nanookin tiedot kirjattiin ylös ja punnitsin koiran - 18,5kg! Nanookille tehtiin suonensisäinen nesteytys, noin tunnin istuimme eläinlääkärin lattialla, kun koira oli tipassa. Sille annettiin myös opioidikipulääkettä, josta koira meni ihan horrokseen. Tämän jälkeen lähdettiinkin sitten kotiin ja kun Nanook pissasikin, tiesin että se oli kunnossa.

.. Ja tänä aamuna minua olikin vastassa elinvoimainen, terveen oloinen koira! :-) Turvotus kuonosta on laskenut, enää muistomerkkinä heikosti näkyvät kaksi pistettä. Tänään otettu rauhallisesti sekä yritetty juottaa koiraa mahd. paljon. Mutta kaikkea sitä sattuukin.. Tällaiset tapaukset käy myös omalle kukkarolle hyvin kalliiksi! Tärkeintä, että koira on kunnossa ja toivotaan nyt ettei myrkky ole vaikuttanut munuaisiin. Ja TOIVOTAAN, että ei osu kyy tielle toista kertaa!

LÄMMINTÄ KESÄÄ KAIKILLE!

Kesän aloitusta hiljalleen

Aivan mahti vapaapäivä! Tänään sai nukkua todellakin pitkään ja yllätys herättyäni olikin suurenmoinen.. Mittari näytti varjossa +26! Käynti koneella ja kahvit alas ja oli aika lähteä ulos, ettei hyvä sää mene aivan ohi. Eilen kävimme ensimmäistä kertaa tälle keväälle kunnolla pururadalla lenkkeilemässä Nanook irti ja tänään päätimme jatkaa samaan malliin! Laskin koiran tarhasta ja se kävikin nuuskimassa naapuririvitalon pihoja, mutta meillä on hyvät maastot lenkkeilyyn, kun pururata lähtee niin läheltä. Onneksi paikoin ojissa oli vielä paljon vettä, jotta koira pääsi välillä viilentämään itseänsä. Ja omistaja sai ottaa aurinkoa! B-)

Toissailtana olimme treenaamassa yhdessä Jonnan ja malamuutti Vilin kanssa. Nansi oli aivan vireessä - kerrankin treenattiin muitakin juttuja kuin vain näyttelyseisomista ja ravia! Liikkeet sujuivat erinomaisen hyvin ja luoksetulon istuminenkaan ei jäänyt enää vinoon. Seuraamisessakin koira otti koko ajan kontaktia, vaikkakin oli alussa pientä arpomista, että tuleeko tässä nyt sitten katsoa, koska ravissa ei tarvitse. Painotetaan me taas näihin tokoliikkeisiin ja tavoitteena voisi olla se BH- koe! :)

Hyvää kesän alkua! Ei ole epäilystäkään, etteikö se nyt alkaisi.

Lieksan ryhmänäyttely 8.5.10

Meidän toinen näyttely ohi tuloksella EH JUK1! Odotukset eivät olleet korkeat, joten olen tyytyväinen tulokseen ja PALJON enemmän koiran esiintymiseen!

Karva pörrötti pesun jäljiltä, mutta ei kuitenkaan näyttänyt liian tukevalta tuomarin mieleen. Ilma lauantaina oli kylmä, mutta ei onneksi satanut. Nanook oli näyttelypaikalla oikein rauhallisena ja kehässäkin asetteli itse jalkansa hyvin! Sai myös hyvää palautetta tuomarilta, liikkeet ovat ne missä pitää petrata. Jospa ne siitä jäkevöityisivät koiran kasvaessa! Kuitenkin, kokemus oli hyvä ja saimme muilta toivoa siitä, että tyttö pärjää paremmin vielä jatkossakin.. ;)
Seuraavana ollaankin varmaan NUO- luokassa! Alla vielä arvostelu, tuomarina Saija Juutilainen:
13kk. Hyvä luustoinen, mittasuhteiltaan oikeanlainen nuori narttu. Varsin kookas. Hyvin kaunis nartun pää ja ilme. Hyvät korvat ja purenta. Kaunis niskankaari, mutta liian suora etuosan rak. Hyvät takakulmaukset ja käpälät. Ylöskiinnittynyt häntä. Oikea karvanlaatu. Saa asettua liikkeissään ja askelpituudessaan. Hyvä luonne.

ps. Koko oli 55,5cm!

Mökkeilyä 23-25.4.

Viime viikonloppuna oltiin Ronjan, Kamun ja Nanookin kanssa mökkeilemässä. Kelit eivät oikein suosineet.. Perjantai oli yhtä harmaata ja lauantaina sateli sekaisin räntää ja vettä, mutta onneksi sunnuntaina Aurinko edes vähän muisti meitä ja paisteli!

Perjantaina Nanook ja Kamu olivat keskenään tarhassa koulupäivän ajan ja oli näkymä erittäin hieno, kun tulimme koulusta.. Valkoinen Kamu oli yltäpäältä ruskea! Nanook sen sijaan ei ollut saanut uutta väriä pintaansa. Tarhassa oli vähän myllätty, ja sen miten hauskaa siellä oli ollut, huomasi kyllä valkkarin turkista! Ei muuta kun Ronja pesemään koiraa, jotta saadaan isä hyväksymään sen tulo autoon myöhemmin. Pesun jälkeen haettiin Nanookille kaupasta nakkia ja samalla saivat koiratkin harjoitusta, kun ne jätettiin kaupan pihaan jälleen kiinni.

Mökillä perjantaina kerettiin juoksuttaa koiria metsässä ja räpsittiinkin kuvia. Nanook oli aivan onnessaan.. Huomasihan sen jo koiran käyttäytymisestä, kun isän auto hurautti pihaan! Nanook varmasti jäisi mielellään korpeen asumaan. Koirat saivat myös paikalla olo- harjoitusta, kun sijoitettiin niitä paikoilleen, että sai otettua yhteiskuvia. No, olihan se hieman haastavaa.. Ainakin aluksi.. Miksipäs koira ei ihmettelisi, kun ennen paikalla olo meni niin, että koira jätettiin maahan, omistaja käveli kauas seisoskelemaan ja lopulta kutsui koiran luokseen tai meni palkkaamaan paikalle, ainakin näin meidän kohdalla! Nyt koirat jätettiin paikalleen, mentiin muutama metri eteenpäin ja räpsittiin vähän joka kulmasta kuvia samalla kun kannusti koiria katsomaan ja heilutteli nakkikättä.. :D

Lauantaina koirat sai jälleen toimintaa meidän herättyä. Ensin metsässä rämpimistä ja sitten vielä tokoilua. Nanookin kanssa harjoiteltiin lähinnä seisomista ja ravaamista, kun näyttelytkin ovat enää vajaan parin viikon päässä. Niihin pikkutreeneihin mahtui kyllä myös seuraamista, paikalla oloa ja luoksetuloa! :-)

Sunnuntaina vähän samaan tapaan.. Ja sitten kotiin paluu kouluviikkoa aloittamaan >:

© Ronja N.
Kuvia lisää galleriassa!

Näyttelykirje Lieksan ryhmikseen saapui myös eilen! Hiskejä yhteensä 6. Jännityksellä odottaen...

Ravitreeniä

Tule, tule Aurinko! Tarha on ihan veden vallassa, kun lumet ovat sulaneet.. Tästä ei meikäläinen tykkää ollenkaan! Saisi kuivua nyt, kun ensinnäkin koira kastelee itsensä ja minä kastelen kengät. Ei ole helppoa tämä kevät, vaikka sitä aina odottaa. :D

Lieksan ryhmis 8.5 on nyt varmaa, kun nlykirjekin lähti postiin! Tuomarina Saija Juutilainen, lähdetääs katsomaan mitä sitä sieltä tulee. Odotukset eivät ole korkeat, mutta toivossa on hyvä elää.

Kajaanin KV:ssa liike ei ollut kovin kehumisen arvoista (tietysti ensikertalaiselle hieman tönkköä), mutt varsinkin se kun Nanook liikkessä katsoo minua ylös niin sen oikea jalka tekee erilaista liikettä ja sekös näyttää hölmöltä. Varsinkin tänään treenattiin tätä ravia kunnolla ja palkkasin koiraa siitä, kun ravasi ja katsoi eteenpäin. Silloin se pystyy paremmin keskittymään askeliinsa! Täytyy toivoa, että saatas hieno ravi tuloksena tästä meidän treenailusta. Seisomisessahan ei ole ongelmaa, tänäänkin Nanook seisoi niin hienosti ja pysyi niin kauan paikallaan. Great!

Toukokuuta odotellessa! ;)

the spring

Loskaa.. Sohjoa.. Vettä.. Kevät? Aivan. Nyt on tämä kamala aika vuodesta menossa, kun loskaa on kaikkialla ja ulkona pitäis tallustaa kumppareilla. Hyvähän se vaan, että on lämmintä. Sulais lumet nopeasti pois ja kuivuisi vielä maakin. Tämän sulamiskauden seurauksena on myös "hienolta" näyttävä tarha.. Vaikka sitä on kuinka yrittänyt talven aikaan tarhaa siivota niin kappas, sieltähän paljastuu paskakasoja mielin määrin ja muutaman muovikupinkin on koira kerinnyt silputa. Aamulla kun heräsin, aloitinkin tarha kuntoon- operaation. Onhan se vieläkin likaisen näköinen ja sohjoa, mutta kaiken ylimääräisen kiikutin sieltä ulos. Alkaisi nyt sulaa ja sitten kuivua!

Nyt lomalla oltiin mökkeilemässä isän, siskon ja siskon miehen kanssa. Pilkittiin ja pääsi Nanokin juoksentelemaan jäälle! Naapurissa ei onneksi ollut toisia koiria, tytöllä kun on kiima meneillään. Sai laittaa kalat sitä mukaan pussiin, kun niitä sai. Olisivat päätyneet Nanookin mahaan ja kerkesi se pari silputakin..

Lumi on nyt todellakin sulamassa. Enää teillä ei pääse menemään potkurillakaan, metsäreiteillä ehkä juuri ja juuri suksilla. Paljon me kerettiin Nanookin kanssa vetohommia harrastaa ja nyt sitten odotellaan pyöräkelejä! Jäädään oikeastaan pian kesälomalle vetotouhuista ja odotellaan syksyn treenejä.. Pyörä on kaivettu esiin ja ollaan päästy sen kanssa lenkkeilemään, paljon parempi juoksuttaa koiraa sillä, kun pääsee nopeammin eteenpäin!

Meidän sivut on myös tässä pikkuhiljaa uusittu (http://nahusky.webs.com). Kuulumisten kirjoittelua jatketaan tänne!

Lomareissu

Nyt sitä ollaan sitten kunnolla kotiuduttu, repussa on vielä jokunen purkamaton tavara.

Kyyti Iihin järjestyi siis. Maanantaina 8.3 aamulla hypättiin kasilta linja- autoon ja oltiin puol 10 jälkeen sitten Iisalmessa. Kerkesin pyörähtää kaupassa ja nähdä siellä asuvaa ystävää ja juna lähti sitten ennen yhtätoista. Meidän vaunuun hirvitti mennä, kun siellä oli paljon porukkaa ja koiria. Siinä hätäsesti istuinkin ihan väärälle paikalle.. Mutta en olisi voinut kuitenkaan tehdä toisin, koska jotkut istuivat meidän paikallamme! Vaunussa oli hirviän kuuma, joten Nanookin oli vaikea nukkua, vieläpä kun olihan se kiva yrittää tonkia roskista tai työntää nokka käytävän toiselle puolelle.. Vähän se malttoi nukkuakin, mutta vaunussa oli tukalan kuuma. Kahdelta saavuttiin Ouluun, missä meitä oli vastassa Jenna ja sitten Riikan autolla lähdettiin Iitä kohti. Pyörähdettiin sielläkin kaupoissa ja syömässä ja löysinkin Nanookille lenkityshihnan sekä lyhyen nahkahihnan näyttelyitä ajatellen! Panta tarvitaan vielä.

Riikan luona tapasin ensimmäisenä Mutkan, ihanan kuolaavan newfoundlandinkoiran. Nanook pelästyi ensin isosta köriläästä, mutta eipä mennyt aikaakaan kun joutui Mutkakin koville juoksuleikeissä.. Nanook löysi Riikan luota itselleen ylimmän ystävän, 7kk ikäisen Aamun (Jääsilmän Huurteinen Aamu), jonka kanssa se vietti lähes koko aikansa.

Ensimmäisenä yönä omistaja tuli kipeäksi (minun tuurilla!), mutta ei halunnut sen antaa haitata, vaan popsi buranoita. Tiistaina lähdettiinkin sitten ajamaan. Nanook pääsi juoksemaan pyöräpariin Sepen kanssa ja johdossa olivatkin Xena ja Siska. Itsellä taisi nousta kuume siinä ajon aikana, että vähän palelikin ja väsytti, mutta ihana oli seurata oman koiran työskentelyä! Nanookilla pysyi liina koko ajan tiukalla ja oman arvioni mukaan teki töitä kuin vanha tekijä. Oli lähdössäkin niin hienosti, eikä matkan aikana aristellut tilannetta yhtään. Keli oli kans ajamiseen aivan mahtava!

(Nanook: oikeanpuoleinen)

Ajon jälkeen Nanook tapasi myös Luttanan, jonka kanssa leikki pentuna hakiessamme sitä. Reissu onnistui kaikinpuolin hyvin, vaikka minun sairastuminen rajoitti paljon tekemisiä. Nanook pääsi myös näkemään isäpappaa ja kirmasi tämän kanssa pihalla. Siellä olikin sukua koolla: ukki Cash, isä Enkeli ja eno Sepe.

Torstaina haikeana pakattiin. Reissuun oli mahtunut vaikka mitä! Kiitokset Riikalle ja Muumin (Jääsilmän Melody Morning) tulevalle omistajalle Jennalle! Oli huisia :-)

Pieniä päivityksiä..

Huomenta!

Onhan se jo aika päivitellä tätäkin. Ja kun meillä on ollut Nanookin kanssa vähän actionia. :)

Nimittäin ALMA- päivät, jotka järjestettiin jälleen Rautavaaralla viime viikonloppuna 26-28.2. Itse olin talvipäivillä lauantaina, jolloin pidettiin myös 3 km hiihtoluokka! Tokihan sitä Nanookin kanssa osallistuttiin. Meidät laitettiin matkaan kolmen porukoissa, kun muuten olisi ollut ajanotto tiukkaa, kun toiset tulisivat jo maaliin silloin kun toiset lähtevät. Niin sitä starttattiin Nanookin kanssa kovalla vauhdilla jo lähtöviivalta ja koira oli vireessä, olihan tämä nyt kilpailu! Ura oli lähemmäs pari kilsaa hirveää puuroa. Vai johtuikohan se siitä, että oltiin totuttu hiihtämään liian hyvällä uralla.. Niin sitä kuitenkin mentiin eteenpäin ja saavutettiin edellä oleva malamuutti. Loppumatka olikin sellaista, että ohiteltiin vuorotellen toisiamme ja koirat olivat aivan innoissaan! Kisamatkasta tulikin sitten hauskanpuoleinen tämän takia.. :D Ja äkkiäkös se oli maaliviivakin edessä ja kovalla kirityksellä maaliin. Meidän sijoitus oli 7/19 ja ajalla 9,36. Hieno määrä osallistujia ja päivä oli erittäin kiva! ;)

Nanon kanssa ollaan treenattu nyt aktiivisesti ja kelitkin suosivat. Muistetaan välipäivät ja treenitkään eivät ole pitkäveteisiä. Eilen kokeiltiinkin uutta.. Siskonpoika istui stigassa ja minä talutin koiraa. Ja olihan se sitten kokeiltava.. Menin itsekin istumaan stigaan ja kannustin koiraa eteenpäin ja niin sitä viuhdottiin tietä pitkin! Tuli huomattua, että on minulla voimatyttö! Ja siskonpoika oli aivan onnessaan.

Nyt onkin hiihtoloma ja kovasti olen suunnitellut lähteväni maanantaina sitten pohjoista kohti! Kasvattajan luokse lähdetään vierailemaan muutamaksi päiväksi. Maanantaina oliskin luvassa kuusi tuntia matkustamista, toivottavasti päästään perille eikä tule mutkia matkaan.. Kovasti odottaen!

Lieksassa ja kotona

Terveiset täältä lumisesta Itä- Suomesta! :)

Nanookin kanssa ollaan päästy hiihtämään ihan urakalla, mutta valitettavasti eka kerta valjakossa uupuu vielä. Täytynee kohta järjestellä asiaa! Mutta meille kuuluu hyvää, koirat voi hyvin, omistajakin ei ole sairastellut pientä flunssaa enempää ja pakkasetkin ovat hellittäneet ainakin hetkeksi. Talvi on tuonut ohjelmaa: valjakkovaelluksen sekä rekikisoja.

Olin siis VUL:n järjestämässä nuorten valjakkovaelluksella 15-17.1 Lieksassa Hatunkylässä. Perjantaina saatiin Jonnan kanssa kyyti sinne ja se päivä menikin tutustuessa toisiin ja koiriin. Lauantaina herättiin ajamaan ja ajettiin rauhallisesti 25 km sekä syötiin "kotuksessa" hyvää porokeittoa. Reissulla majoitus oli aivan mahtava, koirat sydäntenvalloittajia ja uudet ihmiset erityisen mukavia! Reissu oli ikimuistoinen, ja siitä voikin lukea enemmän seuraavasta Siperianhusky- lehdestä, johon rustasin viikonlopun tapahtumat tarkemmin.

Viime viikonloppuna 5-7.2 olimme Eastpoint Openissa Jongunjoella. Pia ja Juha oli pyytänyt meidät aikaisemmin hommiin ja saimmekin reissun onnistumaan. Kilpailemisesta ei siis ollut nyt kyse, olimme vain töissä siellä. Majoituimme monen muun järjestäjän/musherin kanssa samassa huoneessa ja huone olikin hieman vajaampi sitten seuraavana yönä, kun osa yöpyi Ruunaalla, minne oli kilpaa ajanut. Lauantaina ja sunnuntaina otimmekin sitten aikoja valjakoilta sekä imoitimme, kun valjakko oli saapumassa maaliin. Kiitokset Aijalle! Ja erityisonnittelut pitkän matkan avoimen luokan voittajalle Elomaan Jonille sekä kuuden koiran Schwartz Danielille! Matkat ja nopeudet olivat huomattavat. Onnittelut myös kaikille muille kilpailijoille!

Nanook onkin päässyt muutamana iltana leikkimään Ronjan valkkarin Kamun kanssa. Ja näillä kaveruksilla onkin se oma erityinen tapansa leikkiä - hirveät painit alkaa heti!

kuva: Ronja N.

Erittäin Hyvä Nanook

Minnes jännitys katosi? Kuin tuhkatuuleen, kun neljän tunnin päästä 10.1.10 jää vain historiaan ja savuna ilmaan :-) Niin on sitten Kajaanin KV:kin käyty läpi tyytyväisin tuloksin. Nanook oli EH3, tuomarina Tino Pehar.

Viime yönä sitä ei sitten tullutkaan nukuttua ainakaan paria tuntia enempää. Illalla tuli kukuttua pitkään ja sitten kun sitä nukkumista yritti, ei siitä tullut mitään. Tuli siinä laskettua "vai niin, 5 tuntia heräämisen.. katos 4,5 tuntia heräämiseen.. alle 4 tuntia niin olis oltava jo ylhäällä!" Tuli siis pyörittyä ja mietittyä seuraavaa päivää ja jossakin vaiheessa pomppasin leikkaamaan koiranmakkaraa, kun ei unikaan tullut. Sitten kun taas nukkumista yritti, jokin outo asia talon sisällä piippasi jatkuvasti ja sekös häiritsi ja piti sitten etsiä syytä sillekin. Tuntui, kuin silmät olis ollut auki kun puhelin soi 4.30. Siinä sitä pompittiin ylös kahville peiton sisässä, sisällä kun oli yön aikana laskenut lämpö +15:een. Viideltä sitä oli jo ulkona lenkillä Nanookin kanssa. Pimeässä otsalampun valossa käveltiin tiellä ja järvellä ja oli melko kylmä! Sitten harjaus ja hieman harjoittelua ja valmistautumaan lähtöön. Oltiin siinä kahdeksalta Pallohallilla ja olihan Nanook hieman autosta tultuaan ihan "mitä mitä, koiria!" Mutta ei yrittänyt vahvasti kenenkään luo vaan vilkuili hihnan päästä vastaantulevia. Heti kun pääsin koirien ovesta sisään, huomasin jonkun huskyn, jonka omistaja huikkasi ilmoittautuessaan koiransa kanssa "onko tuo Nanook?" Juu on se, vastasin ja sitten teki mieli kysyä "mutta kukas itse olet?" Se jäi tekemättä ja kehän laidalla selvisi, että huskynomistaja oli Sari, Jääsilmän Blazing Priden omistaja, jonka kanssa oltiin joskus laiteltu sähköpostia. Leimu olikin hienosti ERI1 PU3 SERT sekä Royal Caninin ROP- juniori, onnea siis ensimmäisestä sertistä! Kehänlaidalla olikin sitten odottamassa Jääsilmän Northern Silver "Saaga", joka on siis Nansun sisko. Jotenkin sen pystyi huomaamaan koirien elekielestä, että ne tunsivat toisensa. Joka tapauksessa varsinkin Nanook oli ihan onnessaan! Saaga oli EH2, jos oikein käsitin. Ennen kehään menoa tapasin myös upeiden Dimmun ja Kurkon omistajan Katin, jonka koirat sain käydä myöhemmin katsastamassa ja meitä olikin pieni huskyjengi koolla :-) Kaiken kaikkiaan päivä oli hyvä ja Nanook käyttäytyi paremmin, kuin kuvittelin. Kiitos!

Mutta virta ei hävinnyt minnekään, joten käytiin illasta treenimässä reilun kahden kilometrin pituinen lenkki ja sai omistaja jälleen kyytiä. Olen niin ylpeä koirastani! Minulla on myös hyvin salainen idea, jota aloin tänään pikkuhiljaa toteuttaa Remun kanssa.. Olenkin ilkeä ja pidän suunnitelman omana tietonani ;-)

Alla Tino Peharin arvostelu Nanookista:
"9 kk. Hyvät mittasuhteet. Hyvä pää ja yleisilme. Oikea ylälinja. Hännän tyviasento saisi olla parempi. Hyvät kulmaukset, mutta vähän lyhyet lavat. Askeleet saisivat edessä olla pidemmät. Hyvä turkki."

Loman rekikoirailua

Jaha. Siinä meni toinen kuppi teetä ja kohta vois keittää lisää vettä, kun tuli keitettyä sitä niin niukasti. Opettelen juomaan enemmän terveellistä (ja kaikenlisäks hyvää) teetä kuin kahvia. Kofeenittomana! Siitä kiitos Rooibos- teelle, mikä on aivan excellent. Nanook joi lähes kupillisen juomaa ja askartelee nyt luun parissa. Helmin tekemisiä ei ole vaikea arvata - nukkuu sievästi omalla paikallaan ja vilkaisee Nansupentusen tekemisiä välillä kulmien alta.

Tulin pari tuntia sitten kotiin ja vaikka koko päivä on puuhattu ulkona, jaksoin lähteä jopa treenaamaan oman haukun kanssa! Autossa suunnittelin rentoa metsälenkkiä, mutta vielä mitä, viime kerrasta taitaa ollakin sen verran aikaa, että olihan se tänään lähdettävä. Rutkasti jälleen päälle pakkasen takia, varusteet valmiiksi ja ulos. Talutin koiran reitille, joka puhkui jo intoa täynnä ja sitten 'ready?' sekä 'okei!" Olin aivan hämmästynyt tytön vauhdista lähdössä, sehän veti vertoja valjakkovauhdille! Siinä seurasin Nanookin viuhtovia jalkoja ja koitin pysyä pystyssä. Kilometri kovaa kyytiä ja iso ylämäki tehotreeniä ja pidettiin jo paussi. Ihan sen takia, että Nanookin into pysyy työssä eikä ole liian kova rasite nuorelle koiralle. Kilometri? Kuulostaa pieneltä, mutta käytännössä varsin toimiva. Riisuunnuin itsekin suksista ja menin metsempään, että koira sai hengailla siellä oman halunsa mukaan. Kehuskelin ja lepertelin kuluneesta kilsasta, se meni hienosti. No mutta mitä! Olin niin syventynyt tekstiin, että Helmi kävi selän takaa vetäisemässä Nanookin juoman lopun. Noh, oli sitä jonkun verran mutta eipä siinä mitään! Hyvä, etten antanut Helmille omaa juomaa aikaisemmin. Ja jatketaan. Niin jatkettiin mekin Nanookin kanssa ja ensin aioin jo oikaista toiselle reitille ja tulla kotiin, mutta päätinkin, että mennään nyt kauempaa. Pian tuli siis käännös vasemmalle ja ajattelin, että eihän se tajua, mutta huusin silti 'haw'ta ja koirahan kääntyi! Tästä oltiin menty aikaisemmin treenaten varmaan kerran. Jälleen kehumisen aihetta! Piettiin vielä paussi ja sitten kunnon treeni kotiin. Reitin lopussa riisuin sukset, joten kotiin mentiin sitten juosten. Rasvasin koiran jalat ja sitten juoma. Ja sitten minulle teetä!

Tulin tosiaan aikaisemmin Anun luota. Talven rekikoirailu aloitettu kunnolla! Lähdettiin sinne Jonnan kanssa maanantaina ja kun puhelu Anun kanssa oli niin lyhyt kiireen takia, ei kummatkaan tajuttu keskustella Nanookista ja päätin sitten, etten ota koiraa mukaan. Eihän siinä olisi ollut mitään ongelmaa, se olisi pitänyt ottaa, mutta myöhäistä se enää perillä oli. Täytyy mennä ajamaan Nanookin kanssa jokin päivä! Koirat olivat juokseet juuri turistien kanssa, joten sitten vaan niitä ruokkimaan. Tiistaina ajeltiinkin sitten vuoron perään Jonnan kanssa uria, kun lunta oli tullut niin paljon ja illemmalla lähdettiin sitten kunnon "retkelle" kera otsalamppujen ja ajettiin pitemmät reitit. Mukavaa oli, ei muuta reissusta kuin daadirlandirlandaa! :D Päivällä tosiaan ajettiin lähes 20km koirilla. Mulla oli johdossa Tahiti ja Africa, sekä takana jälleen Rafael Amandan kanssa. Sitten vaan rutiinihommia ja 5kk ikäisten pentujen kouluttamista. Tänään lähdettiin taas treenaamaan, käytiin vaan pitempi lenkki mikä nyt oli ainakin 20 km. Nero ei ollut aivan kunnossa, joten sitä ei voinut ottaa reissuun, joten minä sain ajaa nyt kolmella koiralla, mutta pysyin aivan hyvin muiden perässä vaikka Anulla oli viitisen koiraa ja Jonnalla neljä. Jarrutella sain, ettei mennä aivan edellä olevan päälle. Tänään oli tosiaan (prinsessa) Victoria ja Magda johdossa ja Rafael pyöräkoirana. Unohtumaton reissu jälleen, kiitos! :-)

Tämä oli hyvä loman lopetuspäivä. Huomenna alkaakin "ahdistus", kun kouluun on jälleen mentävä. Eikö voisi jatkaa näin? :( No, ollaan iloisia lumesta ja tulevasta viikonlopusta!

Hyvää treenitalvea kaikenlaisille treenaajille!

Rekikoira kaupungissa

Parempaa vuotta 2010! 2010, se onkin jo vaikeampi kirjoittaa, kun ei enää voi pistää kakkosen jälkeen vaan kaks nollaa.

Me kotiuduttiin tänään tavallaan extempore- reissulta Nanookin kanssa. Aiemmin oli puoliksi sovittu minun meno Joensuuhun siskon luo, mutta sitten kun koiralle ei järjestynyt hoitajaa, lähti se ensimmäistä kertaa junaan mukaan ja ensimmäistä kertaa kaupungin hälinään. Niin sitä hypättiin isän viemänä autoon ja asemalta sitten junaan. Ensimmäisen matkan Nanook oli hieman hermostunut, oli kyllä nätisti, mutta läähätti eikä nukkunut. Meidän vaunu täyttyi viimestään Lieksassa ja Nanookin lisäksi vaunussa oli myös pari muuta koiraa. Jokainen oli nätisti, yhdessä vaiheessa Nano olis voinut rueta leikkiin ja päästi minulle leikkimielisen ulvahduksen ja senkös jälkeen vaunu raikui kahden muun koiran ulvahduksista! :-D 20 min päästä Joensuusta koira asettui nukkumaan eli ei kerennyt kauaa tuhista. Joensuuhun kun päästiin niin sitten reilun kilsan matka kaupungin läpi siskon luo. Nanookista olisi noina hetkinä saanut hyvän elokuvan "Rekikoira kaupungissa", se oli hieman hämillään, mutta hyvin päästiin kämpille.

Seuraava haaste: kolme yötä kerrostaloasunnossa. Illalla lähdettiin heti katsastamaan Linnunlahden koirapuisto ja siellä olikin meitä vastassa muutama koirakko ja Nanook sai heti kyytiä eräältä labbikselta. Muut eivät oikein innostuneet leikkimisestä huskyjunnun kanssa. Illan lenkki ei väsyttänyt koiraa, koska me ei sitten nukuttukaan seuraavana yönä. Nanook hyppäsi sänkyyn minun viereen joskus 23 aikaan ja läähätystä sitten kesti muutama tunti, että minäkin vain kuuntelin sitä. Sitten tajus pompata lattialle ja nukahti. Siinä vaiheessa olin itse niin yliväsynyt, että uni ei enää tullut ja katselin koiran nukkumista puoli viiteen asti, kun se itse heräsi ja lähettiin lenkille. Siskon piti sitten herätä töihin ja nukahdinkin puoli kahdeksan aikaan ja sain unta sentään pari tuntia. Ei tilanne sitten enää toivottomalta näyttänyt, kun Nanook tottui asuntoon ja kaupunkiin ja meillä oli jälleen mukavaa puistossa ja sitten koirakin nukkui hyvin. Perjantaina Nanook tutustui kultainennoutaja Amadeukseen, howavart Lukaan sekä lapinkoira Sitkaan paremmin. Luka olikin Nanon kanssa samanikäinen.

Lenkillä kuultiin hyvin paljon kehuja. Lapsilta "isi, kato susi!" No, onko tuo nyt sitten kuitenkaan kehua? Kuultiin myös "oi miten söpö koira" moneen kertaan ja myös junan kuski olisi vienyt koiran mukanaan :-) Kaikin puolin mukava reissu ja junamatka tänään meni koiralla lähes kokonaan nukkuessa! Kaupunkireissu oli myös hyvää treeniä Nanookin käyttäytymiselle.

Näyttelylaput tuli ennen lähtöä ja meidät löytää Kajaanissa numerolla 2751! Huskeja onkin yhteensä 13, tietoa ei sitten ole siitä, että monta junioriluokassa. Jos hyvin menee, voidaan päästä myös kasvattajaluokkaan pyörimään. Päivä on niin käsillä, että ollaan jo näyttelytunnelmissa!

Huomenna mennään kotimaisemissa jotakin mukavaa puuhaillen, treenejä ei ole mutta pitää katsoa josko otettais tokoa keskenään.