Minnes jännitys katosi? Kuin tuhkatuuleen, kun neljän tunnin päästä 10.1.10 jää vain historiaan ja savuna ilmaan :-) Niin on sitten Kajaanin KV:kin käyty läpi tyytyväisin tuloksin. Nanook oli EH3, tuomarina Tino Pehar.
Viime yönä sitä ei sitten tullutkaan nukuttua ainakaan paria tuntia enempää. Illalla tuli kukuttua pitkään ja sitten kun sitä nukkumista yritti, ei siitä tullut mitään. Tuli siinä laskettua "vai niin, 5 tuntia heräämisen.. katos 4,5 tuntia heräämiseen.. alle 4 tuntia niin olis oltava jo ylhäällä!" Tuli siis pyörittyä ja mietittyä seuraavaa päivää ja jossakin vaiheessa pomppasin leikkaamaan koiranmakkaraa, kun ei unikaan tullut. Sitten kun taas nukkumista yritti, jokin outo asia talon sisällä piippasi jatkuvasti ja sekös häiritsi ja piti sitten etsiä syytä sillekin. Tuntui, kuin silmät olis ollut auki kun puhelin soi 4.30. Siinä sitä pompittiin ylös kahville peiton sisässä, sisällä kun oli yön aikana laskenut lämpö +15:een. Viideltä sitä oli jo ulkona lenkillä Nanookin kanssa. Pimeässä otsalampun valossa käveltiin tiellä ja järvellä ja oli melko kylmä! Sitten harjaus ja hieman harjoittelua ja valmistautumaan lähtöön. Oltiin siinä kahdeksalta Pallohallilla ja olihan Nanook hieman autosta tultuaan ihan "mitä mitä, koiria!" Mutta ei yrittänyt vahvasti kenenkään luo vaan vilkuili hihnan päästä vastaantulevia. Heti kun pääsin koirien ovesta sisään, huomasin jonkun huskyn, jonka omistaja huikkasi ilmoittautuessaan koiransa kanssa "onko tuo Nanook?" Juu on se, vastasin ja sitten teki mieli kysyä "mutta kukas itse olet?" Se jäi tekemättä ja kehän laidalla selvisi, että huskynomistaja oli Sari, Jääsilmän Blazing Priden omistaja, jonka kanssa oltiin joskus laiteltu sähköpostia. Leimu olikin hienosti ERI1 PU3 SERT sekä Royal Caninin ROP- juniori, onnea siis ensimmäisestä sertistä! Kehänlaidalla olikin sitten odottamassa Jääsilmän Northern Silver "Saaga", joka on siis Nansun sisko. Jotenkin sen pystyi huomaamaan koirien elekielestä, että ne tunsivat toisensa. Joka tapauksessa varsinkin Nanook oli ihan onnessaan! Saaga oli EH2, jos oikein käsitin. Ennen kehään menoa tapasin myös upeiden Dimmun ja Kurkon omistajan Katin, jonka koirat sain käydä myöhemmin katsastamassa ja meitä olikin pieni huskyjengi koolla :-) Kaiken kaikkiaan päivä oli hyvä ja Nanook käyttäytyi paremmin, kuin kuvittelin. Kiitos!
Mutta virta ei hävinnyt minnekään, joten käytiin illasta treenimässä reilun kahden kilometrin pituinen lenkki ja sai omistaja jälleen kyytiä. Olen niin ylpeä koirastani! Minulla on myös hyvin salainen idea, jota aloin tänään pikkuhiljaa toteuttaa Remun kanssa.. Olenkin ilkeä ja pidän suunnitelman omana tietonani ;-)
Alla Tino Peharin arvostelu Nanookista:
"9 kk. Hyvät mittasuhteet. Hyvä pää ja yleisilme. Oikea ylälinja. Hännän tyviasento saisi olla parempi. Hyvät kulmaukset, mutta vähän lyhyet lavat. Askeleet saisivat edessä olla pidemmät. Hyvä turkki."
sunnuntai 10. tammikuuta 2010
keskiviikko 6. tammikuuta 2010
Loman rekikoirailua
Jaha. Siinä meni toinen kuppi teetä ja kohta vois keittää lisää vettä, kun tuli keitettyä sitä niin niukasti. Opettelen juomaan enemmän terveellistä (ja kaikenlisäks hyvää) teetä kuin kahvia. Kofeenittomana! Siitä kiitos Rooibos- teelle, mikä on aivan excellent. Nanook joi lähes kupillisen juomaa ja askartelee nyt luun parissa. Helmin tekemisiä ei ole vaikea arvata - nukkuu sievästi omalla paikallaan ja vilkaisee Nansupentusen tekemisiä välillä kulmien alta.
Tulin pari tuntia sitten kotiin ja vaikka koko päivä on puuhattu ulkona, jaksoin lähteä jopa treenaamaan oman haukun kanssa! Autossa suunnittelin rentoa metsälenkkiä, mutta vielä mitä, viime kerrasta taitaa ollakin sen verran aikaa, että olihan se tänään lähdettävä. Rutkasti jälleen päälle pakkasen takia, varusteet valmiiksi ja ulos. Talutin koiran reitille, joka puhkui jo intoa täynnä ja sitten 'ready?' sekä 'okei!" Olin aivan hämmästynyt tytön vauhdista lähdössä, sehän veti vertoja valjakkovauhdille! Siinä seurasin Nanookin viuhtovia jalkoja ja koitin pysyä pystyssä. Kilometri kovaa kyytiä ja iso ylämäki tehotreeniä ja pidettiin jo paussi. Ihan sen takia, että Nanookin into pysyy työssä eikä ole liian kova rasite nuorelle koiralle. Kilometri? Kuulostaa pieneltä, mutta käytännössä varsin toimiva. Riisuunnuin itsekin suksista ja menin metsempään, että koira sai hengailla siellä oman halunsa mukaan. Kehuskelin ja lepertelin kuluneesta kilsasta, se meni hienosti. No mutta mitä! Olin niin syventynyt tekstiin, että Helmi kävi selän takaa vetäisemässä Nanookin juoman lopun. Noh, oli sitä jonkun verran mutta eipä siinä mitään! Hyvä, etten antanut Helmille omaa juomaa aikaisemmin. Ja jatketaan. Niin jatkettiin mekin Nanookin kanssa ja ensin aioin jo oikaista toiselle reitille ja tulla kotiin, mutta päätinkin, että mennään nyt kauempaa. Pian tuli siis käännös vasemmalle ja ajattelin, että eihän se tajua, mutta huusin silti 'haw'ta ja koirahan kääntyi! Tästä oltiin menty aikaisemmin treenaten varmaan kerran. Jälleen kehumisen aihetta! Piettiin vielä paussi ja sitten kunnon treeni kotiin. Reitin lopussa riisuin sukset, joten kotiin mentiin sitten juosten. Rasvasin koiran jalat ja sitten juoma. Ja sitten minulle teetä!
Tulin tosiaan aikaisemmin Anun luota. Talven rekikoirailu aloitettu kunnolla! Lähdettiin sinne Jonnan kanssa maanantaina ja kun puhelu Anun kanssa oli niin lyhyt kiireen takia, ei kummatkaan tajuttu keskustella Nanookista ja päätin sitten, etten ota koiraa mukaan. Eihän siinä olisi ollut mitään ongelmaa, se olisi pitänyt ottaa, mutta myöhäistä se enää perillä oli. Täytyy mennä ajamaan Nanookin kanssa jokin päivä! Koirat olivat juokseet juuri turistien kanssa, joten sitten vaan niitä ruokkimaan. Tiistaina ajeltiinkin sitten vuoron perään Jonnan kanssa uria, kun lunta oli tullut niin paljon ja illemmalla lähdettiin sitten kunnon "retkelle" kera otsalamppujen ja ajettiin pitemmät reitit. Mukavaa oli, ei muuta reissusta kuin daadirlandirlandaa! :D Päivällä tosiaan ajettiin lähes 20km koirilla. Mulla oli johdossa Tahiti ja Africa, sekä takana jälleen Rafael Amandan kanssa. Sitten vaan rutiinihommia ja 5kk ikäisten pentujen kouluttamista. Tänään lähdettiin taas treenaamaan, käytiin vaan pitempi lenkki mikä nyt oli ainakin 20 km. Nero ei ollut aivan kunnossa, joten sitä ei voinut ottaa reissuun, joten minä sain ajaa nyt kolmella koiralla, mutta pysyin aivan hyvin muiden perässä vaikka Anulla oli viitisen koiraa ja Jonnalla neljä. Jarrutella sain, ettei mennä aivan edellä olevan päälle. Tänään oli tosiaan (prinsessa) Victoria ja Magda johdossa ja Rafael pyöräkoirana. Unohtumaton reissu jälleen, kiitos! :-)
Tämä oli hyvä loman lopetuspäivä. Huomenna alkaakin "ahdistus", kun kouluun on jälleen mentävä. Eikö voisi jatkaa näin? :( No, ollaan iloisia lumesta ja tulevasta viikonlopusta!
Hyvää treenitalvea kaikenlaisille treenaajille!
Tulin pari tuntia sitten kotiin ja vaikka koko päivä on puuhattu ulkona, jaksoin lähteä jopa treenaamaan oman haukun kanssa! Autossa suunnittelin rentoa metsälenkkiä, mutta vielä mitä, viime kerrasta taitaa ollakin sen verran aikaa, että olihan se tänään lähdettävä. Rutkasti jälleen päälle pakkasen takia, varusteet valmiiksi ja ulos. Talutin koiran reitille, joka puhkui jo intoa täynnä ja sitten 'ready?' sekä 'okei!" Olin aivan hämmästynyt tytön vauhdista lähdössä, sehän veti vertoja valjakkovauhdille! Siinä seurasin Nanookin viuhtovia jalkoja ja koitin pysyä pystyssä. Kilometri kovaa kyytiä ja iso ylämäki tehotreeniä ja pidettiin jo paussi. Ihan sen takia, että Nanookin into pysyy työssä eikä ole liian kova rasite nuorelle koiralle. Kilometri? Kuulostaa pieneltä, mutta käytännössä varsin toimiva. Riisuunnuin itsekin suksista ja menin metsempään, että koira sai hengailla siellä oman halunsa mukaan. Kehuskelin ja lepertelin kuluneesta kilsasta, se meni hienosti. No mutta mitä! Olin niin syventynyt tekstiin, että Helmi kävi selän takaa vetäisemässä Nanookin juoman lopun. Noh, oli sitä jonkun verran mutta eipä siinä mitään! Hyvä, etten antanut Helmille omaa juomaa aikaisemmin. Ja jatketaan. Niin jatkettiin mekin Nanookin kanssa ja ensin aioin jo oikaista toiselle reitille ja tulla kotiin, mutta päätinkin, että mennään nyt kauempaa. Pian tuli siis käännös vasemmalle ja ajattelin, että eihän se tajua, mutta huusin silti 'haw'ta ja koirahan kääntyi! Tästä oltiin menty aikaisemmin treenaten varmaan kerran. Jälleen kehumisen aihetta! Piettiin vielä paussi ja sitten kunnon treeni kotiin. Reitin lopussa riisuin sukset, joten kotiin mentiin sitten juosten. Rasvasin koiran jalat ja sitten juoma. Ja sitten minulle teetä!
Tulin tosiaan aikaisemmin Anun luota. Talven rekikoirailu aloitettu kunnolla! Lähdettiin sinne Jonnan kanssa maanantaina ja kun puhelu Anun kanssa oli niin lyhyt kiireen takia, ei kummatkaan tajuttu keskustella Nanookista ja päätin sitten, etten ota koiraa mukaan. Eihän siinä olisi ollut mitään ongelmaa, se olisi pitänyt ottaa, mutta myöhäistä se enää perillä oli. Täytyy mennä ajamaan Nanookin kanssa jokin päivä! Koirat olivat juokseet juuri turistien kanssa, joten sitten vaan niitä ruokkimaan. Tiistaina ajeltiinkin sitten vuoron perään Jonnan kanssa uria, kun lunta oli tullut niin paljon ja illemmalla lähdettiin sitten kunnon "retkelle" kera otsalamppujen ja ajettiin pitemmät reitit. Mukavaa oli, ei muuta reissusta kuin daadirlandirlandaa! :D Päivällä tosiaan ajettiin lähes 20km koirilla. Mulla oli johdossa Tahiti ja Africa, sekä takana jälleen Rafael Amandan kanssa. Sitten vaan rutiinihommia ja 5kk ikäisten pentujen kouluttamista. Tänään lähdettiin taas treenaamaan, käytiin vaan pitempi lenkki mikä nyt oli ainakin 20 km. Nero ei ollut aivan kunnossa, joten sitä ei voinut ottaa reissuun, joten minä sain ajaa nyt kolmella koiralla, mutta pysyin aivan hyvin muiden perässä vaikka Anulla oli viitisen koiraa ja Jonnalla neljä. Jarrutella sain, ettei mennä aivan edellä olevan päälle. Tänään oli tosiaan (prinsessa) Victoria ja Magda johdossa ja Rafael pyöräkoirana. Unohtumaton reissu jälleen, kiitos! :-)
Tämä oli hyvä loman lopetuspäivä. Huomenna alkaakin "ahdistus", kun kouluun on jälleen mentävä. Eikö voisi jatkaa näin? :( No, ollaan iloisia lumesta ja tulevasta viikonlopusta!
Hyvää treenitalvea kaikenlaisille treenaajille!
lauantai 2. tammikuuta 2010
Rekikoira kaupungissa
Parempaa vuotta 2010! 2010, se onkin jo vaikeampi kirjoittaa, kun ei enää voi pistää kakkosen jälkeen vaan kaks nollaa.
Me kotiuduttiin tänään tavallaan extempore- reissulta Nanookin kanssa. Aiemmin oli puoliksi sovittu minun meno Joensuuhun siskon luo, mutta sitten kun koiralle ei järjestynyt hoitajaa, lähti se ensimmäistä kertaa junaan mukaan ja ensimmäistä kertaa kaupungin hälinään. Niin sitä hypättiin isän viemänä autoon ja asemalta sitten junaan. Ensimmäisen matkan Nanook oli hieman hermostunut, oli kyllä nätisti, mutta läähätti eikä nukkunut. Meidän vaunu täyttyi viimestään Lieksassa ja Nanookin lisäksi vaunussa oli myös pari muuta koiraa. Jokainen oli nätisti, yhdessä vaiheessa Nano olis voinut rueta leikkiin ja päästi minulle leikkimielisen ulvahduksen ja senkös jälkeen vaunu raikui kahden muun koiran ulvahduksista! :-D 20 min päästä Joensuusta koira asettui nukkumaan eli ei kerennyt kauaa tuhista. Joensuuhun kun päästiin niin sitten reilun kilsan matka kaupungin läpi siskon luo. Nanookista olisi noina hetkinä saanut hyvän elokuvan "Rekikoira kaupungissa", se oli hieman hämillään, mutta hyvin päästiin kämpille.
Seuraava haaste: kolme yötä kerrostaloasunnossa. Illalla lähdettiin heti katsastamaan Linnunlahden koirapuisto ja siellä olikin meitä vastassa muutama koirakko ja Nanook sai heti kyytiä eräältä labbikselta. Muut eivät oikein innostuneet leikkimisestä huskyjunnun kanssa. Illan lenkki ei väsyttänyt koiraa, koska me ei sitten nukuttukaan seuraavana yönä. Nanook hyppäsi sänkyyn minun viereen joskus 23 aikaan ja läähätystä sitten kesti muutama tunti, että minäkin vain kuuntelin sitä. Sitten tajus pompata lattialle ja nukahti. Siinä vaiheessa olin itse niin yliväsynyt, että uni ei enää tullut ja katselin koiran nukkumista puoli viiteen asti, kun se itse heräsi ja lähettiin lenkille. Siskon piti sitten herätä töihin ja nukahdinkin puoli kahdeksan aikaan ja sain unta sentään pari tuntia. Ei tilanne sitten enää toivottomalta näyttänyt, kun Nanook tottui asuntoon ja kaupunkiin ja meillä oli jälleen mukavaa puistossa ja sitten koirakin nukkui hyvin. Perjantaina Nanook tutustui kultainennoutaja Amadeukseen, howavart Lukaan sekä lapinkoira Sitkaan paremmin. Luka olikin Nanon kanssa samanikäinen.
Lenkillä kuultiin hyvin paljon kehuja. Lapsilta "isi, kato susi!" No, onko tuo nyt sitten kuitenkaan kehua? Kuultiin myös "oi miten söpö koira" moneen kertaan ja myös junan kuski olisi vienyt koiran mukanaan :-) Kaikin puolin mukava reissu ja junamatka tänään meni koiralla lähes kokonaan nukkuessa! Kaupunkireissu oli myös hyvää treeniä Nanookin käyttäytymiselle.
Näyttelylaput tuli ennen lähtöä ja meidät löytää Kajaanissa numerolla 2751! Huskeja onkin yhteensä 13, tietoa ei sitten ole siitä, että monta junioriluokassa. Jos hyvin menee, voidaan päästä myös kasvattajaluokkaan pyörimään. Päivä on niin käsillä, että ollaan jo näyttelytunnelmissa!
Huomenna mennään kotimaisemissa jotakin mukavaa puuhaillen, treenejä ei ole mutta pitää katsoa josko otettais tokoa keskenään.
Me kotiuduttiin tänään tavallaan extempore- reissulta Nanookin kanssa. Aiemmin oli puoliksi sovittu minun meno Joensuuhun siskon luo, mutta sitten kun koiralle ei järjestynyt hoitajaa, lähti se ensimmäistä kertaa junaan mukaan ja ensimmäistä kertaa kaupungin hälinään. Niin sitä hypättiin isän viemänä autoon ja asemalta sitten junaan. Ensimmäisen matkan Nanook oli hieman hermostunut, oli kyllä nätisti, mutta läähätti eikä nukkunut. Meidän vaunu täyttyi viimestään Lieksassa ja Nanookin lisäksi vaunussa oli myös pari muuta koiraa. Jokainen oli nätisti, yhdessä vaiheessa Nano olis voinut rueta leikkiin ja päästi minulle leikkimielisen ulvahduksen ja senkös jälkeen vaunu raikui kahden muun koiran ulvahduksista! :-D 20 min päästä Joensuusta koira asettui nukkumaan eli ei kerennyt kauaa tuhista. Joensuuhun kun päästiin niin sitten reilun kilsan matka kaupungin läpi siskon luo. Nanookista olisi noina hetkinä saanut hyvän elokuvan "Rekikoira kaupungissa", se oli hieman hämillään, mutta hyvin päästiin kämpille.
Seuraava haaste: kolme yötä kerrostaloasunnossa. Illalla lähdettiin heti katsastamaan Linnunlahden koirapuisto ja siellä olikin meitä vastassa muutama koirakko ja Nanook sai heti kyytiä eräältä labbikselta. Muut eivät oikein innostuneet leikkimisestä huskyjunnun kanssa. Illan lenkki ei väsyttänyt koiraa, koska me ei sitten nukuttukaan seuraavana yönä. Nanook hyppäsi sänkyyn minun viereen joskus 23 aikaan ja läähätystä sitten kesti muutama tunti, että minäkin vain kuuntelin sitä. Sitten tajus pompata lattialle ja nukahti. Siinä vaiheessa olin itse niin yliväsynyt, että uni ei enää tullut ja katselin koiran nukkumista puoli viiteen asti, kun se itse heräsi ja lähettiin lenkille. Siskon piti sitten herätä töihin ja nukahdinkin puoli kahdeksan aikaan ja sain unta sentään pari tuntia. Ei tilanne sitten enää toivottomalta näyttänyt, kun Nanook tottui asuntoon ja kaupunkiin ja meillä oli jälleen mukavaa puistossa ja sitten koirakin nukkui hyvin. Perjantaina Nanook tutustui kultainennoutaja Amadeukseen, howavart Lukaan sekä lapinkoira Sitkaan paremmin. Luka olikin Nanon kanssa samanikäinen.
Lenkillä kuultiin hyvin paljon kehuja. Lapsilta "isi, kato susi!" No, onko tuo nyt sitten kuitenkaan kehua? Kuultiin myös "oi miten söpö koira" moneen kertaan ja myös junan kuski olisi vienyt koiran mukanaan :-) Kaikin puolin mukava reissu ja junamatka tänään meni koiralla lähes kokonaan nukkuessa! Kaupunkireissu oli myös hyvää treeniä Nanookin käyttäytymiselle.
Näyttelylaput tuli ennen lähtöä ja meidät löytää Kajaanissa numerolla 2751! Huskeja onkin yhteensä 13, tietoa ei sitten ole siitä, että monta junioriluokassa. Jos hyvin menee, voidaan päästä myös kasvattajaluokkaan pyörimään. Päivä on niin käsillä, että ollaan jo näyttelytunnelmissa!
Huomenna mennään kotimaisemissa jotakin mukavaa puuhaillen, treenejä ei ole mutta pitää katsoa josko otettais tokoa keskenään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)